torstai 21. helmikuuta 2013

Valoisa paluu

Kotona taas. Täällähän ei ole enää pimeää!

Loma oli tarpeen ja sitä oli riittävästi. Hellevaatteet ovat ihania ja ne on helppo pukea. Aurinkoisen meren äärellä tuntee itsensä vapaaksi kaikista murheista. Aamupalabuffet'n voisin ottaa kotiinkin. Ja jonkun pesemään pyykit.


Loppujen lopuksi hirveältä mahataudilta ei säästynyt meistä yksikään. Ylenantava seitsenkuinen sai meidät lähtemään lääkäriinkin, mutta hätää ei ollut; lääkäri vain totesi, että olette koko perhe saaneet luultavasti saman pöpön ja toivotti parempaa loppulomaa. Lastenlääkärin vastaanottosihteerit kujersivat kilvan Sunnuntailapselle, joka muutenkin sai loman aikana aivan ylenpalttista huomiota joka puolella. Neiti esiintyy lukemattomissa thaikännyköiden kuvissa milloin kenenkin sylissä poseeraamassa.

Esikoisen loma meni vetisissä merkeissä uiden, sukeltaen ja hiekkalinnoja rakennellen. Loma oli viisivuotiaasta niin kiva, ettei edes mahdollisuus saada jälleen maksalaatikkoa ja hernekeittoa saanut häntä innostumaan kotiin lähdöstä. Sekin harmitti, että toisella viikolla tavattu kiva kaveri Eero piti hyvästellä. Pojat tulivat hyvin juttuun ja leikkituokiot altaalla päätettiin aina halauksiin.






Mies kävi parilla sukellusreissulla. (Ennen lapsia sukelsimme molemmat, nykyään minä pysyn meren pinnan tasolla. Mahtaisinkohan enää edes uskaltaa?) Yhtenä retkipäivänä puhkesi kauhea myrsky. Laskin, että sukellusretkeläiset ovat joko juuri pikaveneellä palaamassa maihin keskellä myrskyä tai sitten porukka on päätetty kuljettaa takaisin vasta myrskyn jälkeen. Miehen paluu venyi ja venyi, ja kännykkäkin oli hotellilla. Mietin jo ties mitä kamalaa, mutta yritin tyynenä hoidella lasten iltatoimia. Tulihan se reissulainen lopulta, ja ilmoitti heti ovella olevansa kännissä kuin käki. Mrrr! Sukeltajat olivat tosiaan joutuneet myrskyn kouriin keskellä merta ja vielä veneen toinen moottori hajalla. Puolitoistatuntinen matka oli vienyt neljä tuntia ja kaikki olivat pelastusliiveissään myrskyaalloista litimärkiä. No mitä tekivät kyytiläiset? Käyttivät hyväkseen retken ilmaisia virvoitusjuomatarjoiluja! Itsehän olisin tärissyt rystyset valkoisina jossain veneen kaiteessa kiinni harjoitellen uimaliikkeitä, mutta ei rakas aviomieheni. Niin tyypillistä. No, parempi oluelta haiskahtava mies kotona kuin ei miestä ollenkaan, vai miten se meni?


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihania kuvia, paras on varmaan tuo viimeinen kuva - kolmistaan keinussa! Eikä ihme, jos sunnuntailapsi sai kamerat vilkkumaan, tuo hymy on valloittava!

Rouva K kirjoitti...

Kiitos! Välillä olin jo puolitosissani huolissani, tuodaanko M:aa enää lainkaan takaisin meille, kun sitä vietiin toiselle puolelle ravintolaa muillekin esiteltäväksi ja syli vaihtui...